Saavuin pienen mäen juurelle. Siellä näin kodikkaan näköisen talon. Kävelin lähemmäs. Ovessa on pienellä käsialalla tihrustettu lappu: Bibi Hoitola. Koputan oveen. Kukaan ei avaa, eikä ääniä kuulu, joten avaan oven.Silloin huomaan astuneeni paratiisiin; Ympärilläni juoksentelee pikkuruisia olioita ja vikisee jalkojeni juuressa. Hämmästyn. Ihmettelen, että mitäköhän nuo "oliot" ovat. Ne eivät ole eläimiä. Sitten minulla välähtää: Ne ovat bibejä. Olen kuullut puhuttavan niistä. Niiden luultiin kuolleen sukupuuttoon jo aikoja sitten, mutta joku on pelastanut ne viimeisetkin eloonjääneet. Huhuilen jotain. Vastausta ei kuulu, joten lähden kävelemään yläkertaan. Avaan oven ja pölypilvi pullahtaa silmilleni. Kukaan ei näköjään ole täällä. Katson suloisia bibejä. Niitä ei ole enään paljon jäljellä, jos nuo ovat ainoat elossa olevat. Minä pystyisin hoitamaan ehkä kolmea niistä, mutta en muita. Tänne tarvitaan hoitajia ja se on selvä.

Lizzie Dunmore, 09.12.2008.

Nyt sinäkin olet saapunut samaan paikkaan kuin minä silloin. Bibit hyppelevät sinunkin jalkojesi juuressa. Mietit, että jätätkö nuo suloiset pikku oliot tänne yksin ( tai siis olenhan minä täällä) vai tuletko hoitajaksi. Valinta on sinun.